Urheilutreeneihin lähtö takkuaa – mitä tehdä?

Onko urheilutreeneihin lähtö muuttunut hankalaksi väännöksi, jossa kenelläkään ei ole enää kivaa? Onko kyse lapsen motivaation vaihtelusta, väärästä lajista vai jostain muusta? Taitava vanhempi oivaltaa, että on hetkellisen pysähtymisen paikka.

Muutos alkaa siitä, että kiinnittää huomiota siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Jos urheilutreeneihin lähtö on muuttunut hankalaksi, voi koettaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin ja tarkastaa missä mennään:

Arjen check list:

    1. Olenko lapseni kanssa valmistautunut treeneihin lähtöön riittävän ajoissa (tavaroiden pakkaaminen lapsen kanssa esim. edellisenä iltana)?

    1. Tiedänkö minä/tietääkö lapseni mitä treenikassiin tulee pakata? Jos en ole ihan varma, voin kirjoittaa lapseni kanssa varusteista listan laukkuun tai kännykkään, josta varustelista on helppo tarkistaa. Entä eväät? Mitä muuta?

    1. Kannustanko lasta omatoimisuuteen (esim. itsenäiseen treenikamojen pakkaamiseen/eväiden valmistamiseen)? Huomaako lapseni, kun olen iloinen ja ylpeä kun hän osaa suoriutua asioista itse? Muista vahvistaa arjessa sitä, minkä haluat lisääntyvän!

    1. Voiko treenejä edeltävän aterian tehdä valmiiksi jääkaappiin, jotta vältytään kokkaamiselta kireenä & kiireessä – ilmiöltä?

    1. Mikä fiilis on autossa? Kuunnellaanko yhdessä ehkä musiikkia, jutellaan, katsellaan maisemia vai kiristelläänkö hampaita, syödään eväsleipää ja annetaan ”palautetta pyytämättä” asioista, jotka ovat menneet tänään huonosti? Mikä vaikutus fiiliksellä mahtaa olla lapseen? Entä vanhempaan? Voitko tehdä itse asialle jotain, mikä auttaa sinua löytämään sisäisen ”zenisi”?

    1. Millainen on olemuksesi ja mitä lausut, kun lähetät lapsen treenin äärelle? Voisivatko ne olla hymyilevän vanhemman kasvot ja toteamus: ”pidä kivaa!”

Ja kaiken kiireen keskellä on hyvä muistaa, että aina voi korjata ja yrittää uudelleen. Ihminen, iso ja pieni, oppivat yrittämisen ja erehtymisen kautta!